Riina Mattila: Hei Nurmijärveläiset – nyt soudetaan samaan suuntaan!

Meidän on herättävä Impivaaralaisesta unesta. Mikael Jungner laukaisi julkisuuteen elämänvalintanaan olevan mieluummin korona kuin Nurmijärvi. Kunnanjohtajamme reagoi asiaan nopeasti ja viisaasti kutsumalla Jungnerin kylään. Kutsuttu totesi, että on hän ennenkin käynyt Nurmijärvellä.

Me emme voi ohittaa lausumaa olankohautuksella. Kyseiset letkautukset ovat paljon vaarallisempia julkisuudessa kuin baaritiskin ääressä. Niihin sisältyy jokin syvällisempi rakenteellinen viesti. Jungner on luonut tahran maineellemme. Nurmijärvi ilmiö on saanut varjon, jota on syytä kirkastaa.

"Nyt on itsekritiikin ja kriittisen arvion paikka"

Nyt on itsekritiikin ja kriittisen arvion paikka. Meidän on mietittävä sitä, mikä saa kommentoijan pitämään Nurmijärveä koronaakin pelottavampana kohtalona?

Nurmijärvi on nostanut itseään esille ilmiönä. Se on joutunut myöskin vähättelyn kohteeksi. Onko tilanteessa, jotain pohdittavaa? Nurmijärvi on kasvanut ja luonut suotuisia edellytyksiä yritystoiminnalle, erityisesti Ilvesvuoren alueella. Kaavavalitukset tuovat kuitenkin esille yhden negatiivisen piirteen. Nurmijärveläiset eivät täysimääräisesti puhalla yhteen hiileen. Tämä näkyy myöskin kiistoina Kirkonkylän, Rajamäen ja Klaukkalan välillä.

Vieraillessani Lapissa kysyin ystävältäni, mikä heillä häiritsee eniten Lapin kehitystä. Hän vastasi yllättäen; ”täällä kateus on kiimaa voimakkaampi ja ainoa kehittynyt yhteistyön muoto on yhteen hiileen pissaaminen”.

Riitelemisen sijasta on nyt tärkeää etsiä yhteisymmärrystä ja käydä ongelmia ratkaisevaa vuoropuhelua. Aidolla kuuntelulla ja vuoropuhelulla eri intresseille haetaan ratkaisua, joka on parempi kuin kenenkään yksittäisen osapuolen alkuperäinen esitys. Tämän rationaalisuuden ja yhteisymmärryksen varaan voidaan rakentaa yhtenäistä ja kehittyvää Nurmijärveä. Nollasummapeli -tyyppinen ajattelu, jossa aina joku häviää, ei johda kehitystä kantaviin tuloksiin. Konflikteja ratkaisemaan kykenevä Nurmijärvi olisi todellinen perusta aidolle positiiviselle ilmiölle.

Jatkuvasti törmäämme myöskin päätöksenteon hitauteen ja siitä aiheutuviin pullonkauloihin. Tontteja ja rakennusmaata ei tunnu olevan riittävästi tarjolla, vaikka kysyntää olisi. Liikenneinfrastruktuuri ei palvele kuntalaisia kuin lähinnä Helsingin suuntaan. Poikittaisen liikenteen toimimattomuus taas vaikeuttaa ja hankaloittaa palvelujärjestelmän saavutettavuutta.

Ulospäin saattaa näyttää siltä, että Nurmijärvi elää Aleksis Kiven 150 vuotis- juhlavuonna edelleen samaa hiljaiseloista veljesten elämää. Vaikka itsellämme ehkä onkin positiivisempi kuva kotikunnastamme. On aika osoittaa, että räyhäaika on Nurmijärvellä ohi. Oman historian avulla voisimme osoittaa Mikael Jungerille ja muille hänenkaltaisille epäilijöille, että Nurmijärveä on jatkuvasti uudistettu, tiukasti noudattamalla meillä luotua Kiven kansallista kehitysohjelmaa. Nurmijärvi ei ole mikään takapajula tai Hölmölä.

Luottamuspääoman puute tekee toiminnasta ongelmallista. Sellaista jossa, ratkotaan ristiriitoja ja hukataan resursseja ja kyräillään. Istumme ikään kuin pitkään vanhanaikaiseen kirkkoveneeseen, jossa on kaksi kokkaa. Soutajat asettuvat omien intressiensä mukaisesti vastakkain. Kun lähdetän liikkeelle, matka sujuu vaivalloisesti, koska yhdet soutavat yhteen suuntaan ja toiset toiseen suuntaan. Matka ei edisty vauhdikkaasti. Meno on poukkoilevaa. Olisiko parempi sopia yhteinen määränpää? Sen jälkeen jokainen kääntyy soutamaan yhteen suuntaan eteenpäin. Kun kaikki eivät soutaessaan näe takana olevien toimintaa, silloin on vain luotettava, että kaikki ponnistelevat yhdessä. Kunnan kehitys vaatii taloudellisen pääoman ohella sosiaalista pääomaa, luottamusta. Sen että, asetumme yhteiseen veneeseen suunta ja päämäärä selkeinä, toisiimme kadehtimatta ja luottaen. Soudetaan nyt yhdessä kohti tulevaisuutta. Positiivinen imago liehuen ja suuren sosiaalisen pääoman voimalla.

Riina Mattila 10.5.2020

 #nurmijärviilmiö #luottamuspääoma #yhteinenmääränpää